Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Arvoisa juhlayleisö, hyvät puhujamme, hyvät puutarhanaiset,

 

Vuosijuhlissa on tapana katsella asioita taaksepäin, kerrata historiaa ja muistella menneitä. 

70 vuotta on pitkä aika ihmisen iällä mitattuna – monet meistä puutarhanaisista alkavat lähestyä itsekin samaa merkkipaalua.

En kuitenkaan aio ruveta kertaamaan historiaa tässä tilaisuudessa ja lupaan olla puhumatta niistä olympialaisten puna-valkoisista neilikoista.  Tanskalaiset osasivat verhota bisneksen hyväntekeväisyyden kaapuun jo viisikymmentäluvulla.  

Se sijaan yritän katsoa tulevaisuuteen.

Kun tulin valituksi Puutarhanaisten puheenjohtajaksi luin ensi töikseni puutarhanaisten 50 – vuotishistoriikin.

 Mainio kirja, jonka voi edelleen ostaa! Jäin miettimään mitä historiikista jäi erityisesti mieleeni. Kolme asiaa:

         neuvonta ja puutarhatiedonjakaminen

         varojen kerääminen

         hauskanpitäminen ja yhteisöllisyys - hippibileet

Nämä kolme asiaa ovat edelleen tärkeä osa Puutarhanaisten toimintaa.

Käsillä tekeminen: käsityöt, ruuanlaitto ja myös puutarhanhoito elävät renesanssia.  Nykyään tätä kutsutaan kai hyggeilyksi. Harrastajamäärät ovat nousseet ja kaikenlainen käsillä tekeminen luo pysyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta ajan epävarmuuteen.

 Mutta maailma muuttuu.

Yhdistystoiminta – lajista riippumatta – alkaa olla eläkeläisten puuhaa. Yhdistykset toimivat eläkeläisten voimin.  Nuoria on vaikea saada mukaan toimintaan. Toki elämän ruuhkavuodet vievät osansa, mutta kyllä teknologia on muuttanut elämäämme.

Yhteisöllisyys on siirtynyt nettiin ja sieltä haetaan myös tietoa ja neuvoja, siellä myös harrastetaan ja jaetaan harrastusta samanhenkisten kanssa. Kuinkahan monelle kasville on oma FB ryhmä?  Itsekin kuulun ainakin kahteen ryhmään

Vertaistukea ja asiantuntemusta - ja joskus myös sen tuntemattomuutta – on tarjolla kaikkina vuoden ja vuorokauden aikoina omalle sohvalle ja omaan kännykkään toimitettuna. Ei tarvitse lähteä mihinkään.

Ja ennen kaikkea ei tarvitse sitoutua.

Teknologia kehittyy valtavaa vauhtia. Kun puutarhanaiset perustettiin, puhelinta ei monessakaan kodissa ollut, radiokaan ei kaikilla ollut (v. 1948 164 / 1000 asukasta). Kuvaa välitettiin paperilla ja elokuvissa.

 Seuraava askel nykyisyydestä eteenpäin lienee lisätty todellisuus, jossa ollaan yhdessä virtuaalisesti tai tutustutaan kohteisiin teknisten apuvälineiden avulla ikään kuin oltaisiin fyysisesti paikalla.  Kävisimmekö virtuaaliretkellä?

Puistattavaa.

Uskon edelleen siihen, että yhdessä oleminen ja yhteisen kiinnostuksen jakaminen samanhenkisten kanssa on vaikeasti korvattavaa. Yhdistystoiminnalla on tulevaisuus, mutta muodot ja keinot voivat muuttua ja ollakseen kiinnostavia niiden onkin muututtava.

Myös Puutarhanaisten on muututtava ajan myötä, ja sen vuoksi tarvitsemme nuoria tuomaan uusia ideoita toimintaamme ja uusia ideoita tuomaan nuoria innostumaan asiasta.

Heitänpä tässä myös idean lapiomiesten hyväksymisestä jäsenistöön. Lapiomiehellä tarkoitan sitä henkilöä, joka tulee avustamaan mm. maansiirtotöissä. Pitää myös miettiä onko oma yhdistys itsetarkoitus vai voimmeko toimia osana tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa, jos omat resurssit eivät riitä.

 

Juhlamme aihe ilmastonmuutos – ei ole kovin innovatiivinen aihe.

 

Se kuitenkin vaikuttaa meidän kaikkien elämään halusimmepa tai emme, mutta puutarhaharrastajina olemme siinä vahvasti osallisina. 

Puutarhakaupan arvo Suomessa kokonaisuudessaan on lähes 600 miljoonaa euroa ja suomalaiset taloudet käyttävät rahaa keskimäärin liki 300 euroa puutarhahankintoihin. Luvut ovat peräisin Puutarhaliitolta Timo Taulavuoren laatimasta yhteenvedosta. Puutarhaliitto on kotiorganisaatiomme.  Lukuun sisältyvät kasvit, lannoitteet, multa ovat n. puolet summasta. Tällä ostoksella on vaikutusta myös ilmaston.

Kuulemme aluksi tutkija Kimmo Ruosteenojan esityksen ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista.  

Harrastajana tiedämme ja tunnistamme itsessämme sen innostuksen kun kauppoihin tulee uusia, aiemmin täällä menestymättömiä kasveja, joiden perässä on kasvuvyöhyke I ja ? .  Pakko kokeilla.

 Voi olla, että pärjää voi olla ettei.  

Tai matkamme eteläiseen naapuriin, josta tuodaan kasveja, joiden taustasta emme tiedä mitään, mutta jotka voivat mukanaan tuoda ikävän yllärin, josta riittää kiusaa jaettavaksi muillekin. Myös kasvien maahantuojilla on suuri vastuu varmistaa, että heidän myymänsä tuotteet ovat turvallisia. Kasvitaudit ja -tuholaiset kun eivät rajoitu vain omaan palstaan tai puutarhaan.

Pahinta tuhoa ne voivat aiheuttaa ammattiviljelijöille, jolloin hurjimmassa tapauksessa heidän elantonsa on vaakalaudalla. Onneksi emme ole yksin näiden ongelmien kanssa, Ruokaviraston viranomaiset ovat valppaana valvomassa.  Siitä kuulemme myös hyvän tarkasta Kim Tillin laatiman esityksen.

Lopuksi saamme tänään kuulla puutarhamme kenties tärkeimmistä apulaisista – mehiläisistä, jotka tekevät työtä, jota ihminen ei voi korvata. Viime kädessä ne varmistavat meidän jokapäiväisen leipämme. Mehiläistarhuri Tuula Lehtonen kertoo meille pölyttäjien ja mehiläisten merkityksestä

Toivotan teidät vielä kertaalleen tervetulleeksi tähän juhlaamme.  Suuret kiitokset asiantuntijapuhujillemme.

 

Hyvää jatkoa myös Puutarhanaisille uudelle vuosikymmenelle yhdistyksenä ja yksityisinä jäseninä.

 

Pirkko Suhonen, puheenjohtaja